Eihän mikään ollut niin, kuin oltiin kuviteltu. Kaksytkesäisinä me ajateltiin, et me oltais fiksuja aikuisia, jotka on vastuullisia, itsenäisiä, stabiileja, vahvoja, aikaansaavia ja itsevarmoja. Suurin osa ajasta kuluu korkeakouluopintoja suorittaessa ja töitä tehdessä. Niin me ajateltiin.
Kakskytkesäisinä me tajuttiin, et mehän ollaan aika junnuja edelleen, ei järjin fiksuja, ainakaan vastuullisia, helposti särkyviä, mukavuudenhaluisia ja ailahtelevasti epävarmoja. Suurin osa ajasta kuluu frendien kanssa chillaillessa ja ahdistusta pakoillessa. Silloin me tajuttiin.
Kakskytkesäisinä ei oltu mitään, niin kuin ajateltiin, mut elämä tuntu silti ihan hyvältä. Tällasta tää nyt on kakskytkesäisenä. Vehreitä nurmikoita, voimaannuttavaa auringonvaloa, heinäkuun tuoksuista kesätuulta. Jäähtynyttä kesäjuomaa, sattumanvaraisa pastellisävymatcheja, vilpittömästi iloitsevia perheiden lapsia. Mun mielestä tää on tälleen aika jees. Chillisti.
Alisan kakskytvuotissyntymäpäivänä.