7 viikkoa. 7 helvetin pitkää viikkoa meni hienosti, mul meni hienosti, voin hyvin eikä ollu oikeestaan edes ahdistanut. Sit tänään se vaan kolahti. Muuri oli alkanu murenemaan pikkuhiljaa – aivan itsekseen.
Jotenkin vaan mystisesti, olit taas kavalasti livahtanut mun mieleen ja mun ajatukset oli eksyny suhun. Olin jo niin heikkona ja vahingossa löytyneen Instagram-sivuston meemi sopi suhun ja mä sorruin. Laitoin sulle viestiä. 7 viikkoa mä kestin ja tänään mä sorruin. Nyt on ihan karsee morkkis, joka ei tunnu helpottavan. Mul oli ikävä sua, liian kova ja sit äsken mä sorruin.
Huoh, unohtaminen, seitsemännellä viikolla ollut työ pitää alottaa alusta. Ei auta ku hengittää, antaa itelleen anteeks, ja yrittää uudestaan.