Viikonloppu on mennyt hyvin, ihmiset on ollu mukavia ja ihania ja kaikki on ollu kivaa. Sydäntikkarit on ihmisten mielestä ihania. En tiedä, mitä vaaleissa käy, mutta tuntuu, että sillä ei oo edes väliä nyt, koska kaikki on hyvin ja kaikki menee hyvin, kävi mitä tahansa.
Uni on jäänyt täällä. Torstaiyönä bussissa, en oikein nukkunut. Perjantaiyönä hotellilla, en oikein nukkunut. Tavoiteohjelmatoimikunnassa meni pitkään, ja sen jälkeen hotellilla oli liikaa ihania ihmisiä, joiden kanssa sai jutella melkein aamuun asti. Viime yönä hotellilla, en oikein nukkunut. Eilen iltaohjelman jälkeen pyörin käytävillä pitkään, sain jutella niin monien ihmisten kanssa ja tutustua heihin, kuulla heistä. Nyt nukuin alle 2 tuntia.
Nyt mua väsyttää. Istun hotellihuoneen vessassa ja tärisen, mun kroppa laittaa kaikin keinoin heräämistä vastaan. Mut nyt on pakko vaan herätä, kohta jatkuu kokous ja ensimmäisenä on puheenjohtajavaali. Se asiakohta avattiin jo eilen, koska pidettiin kannatuspuheenvuorot. Mun kaks todella rakasta ystävää, Anna ja Vallo puhui musta niin kauniisti, että itkin. Muutkin itki. Kiitos Anna. Kiitos Vallo. Ootte mulle tärkeitä.
En oo oikein syönyt. En normaalisti reagoi jännitykseen näin, mutta äsken oksensin. Kyllä tää tästä. Nyt mä käyn suihkussa ja menen. Linjapuhe. Se on ensimmäisenä. Sitten vaalitulos selviää. Kaikki on mahdollista ja pelkästään hyviä vaihtoehtoja tarjolla. Seuraavassa postauksessa, Suomen Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja 2019 on selvillä.