Pidän loogisesta ajattelusta. Aina, kun tuntuu pahalta, se johtuu jostakin. Sille on aina joku syy. Jos omassa elämässä tuntuu pahalta, se johtuu siitä, että on käynyt jotain ikävää ja sitten on raskasta. Vanhemmat eroaa, ihastus ei vastaa tunteisiin, läheinen kuolee, ei tunne olevansa hyvä, epäonnistuu, loukkaa toista… On syy ja on seuraus. Niin se on aina ollut.
Nyt tähän poikkeuksellisen luontevaan ketjuun on tullut särö. Ei ole mitään syytä. Ei ole sattunut mitään, minkä seurauksena tulisi olla paha mieli, ei pitäisi tuntua pahalta. Siitäkin huolimatta tuntuu; jatkuvasti pahalta.
Silloin 15-vuotiaana psykiatri totesi jonkin asteisen masennuksen, mutta mulla ei ollut aikaa sellaiselle hömpötykselle. Silloin oli ollut jo pitkään jatkuvalla syötöllä syitä tuntua pahalta, ja vielä pitkään sen jälkeenkin oli. Ei kyse ollut mistään masennuksesta, koko ajan vain oli syitä tuntua pahalta.
Sitten yhtäkkiä asiat alkoivat olla aika hyvin. Itse asiassa tosi hyvin. Se tapahtui ihan vähän aikaa sitten. Silloin se valkeni – enää ei ollutkaan kyse mistään hömpötyksestä. Masennus mitä ilmeisimmin onkin oikea asia, joka vaikuttaa mieleeni. En voikaan korjata tilannetta pienellä asennemuutoksella. Mieli tekee temppuja ihan oman tahtonsa mukaan. Tunteeni eivät olekaan kontrollissani. Ei ole mitään syytä, mutta tuntuu pahalta. Tuntuu, etten riitä, että olen huono ja että asiat ovat huonosti. Vaikka kaikki on hyvin, mieli on maassa ja ajatukset synkkiä – negatiivisuutta ei pääse pakoon. Yhtäkkiä masennus onkin oikea juttu minussa. Kun nyrjäytän nilkkani, juokseminen hankaloittuu. Kun mieli mustuu, on vaikea ajatella selkeästi. Purskahdin itkuun, kun sanoin sen ääneen. Nyt olen jo niin vanha, etten voinut paeta, kun lääkäri sanoi sen viisi vuotta edelliskerrasta uudelleen ääneen.
Olisinpa tajunnut hoitaa asian ajoissa, silloin, kun sain tietää siitä. Nyt, kun kaikki on hyvin (tai ainakin paljon paremmin), harmittaa, etten pysty tuntemaan sitä täysin, vaan vuosien takainen hömpötys tulee ja ottaa röyhkeästi kysymättä tilaa itselleen enkä voi tehdä mitään estääkseni sitä.
Kyyneleet kohoavat silmäkulmiin.
Vitun vittu.