Toisinaan toivon, että osaisin joskus olla hiljaa – mutta oikeastaan enemmän kai toivon, etten osaisi ollenkaan ikinä koskaan missään olla hiljaa.
Ihmiset harrastavat sitä, että asioista vaietaan. Toiset asiat on salaisuuksia. On asioita, joista pitää vaieta. Mutta useimmiten ei kannata. Mua henkilökohtaisesti silleen oikeen syväluotaavasti vituttaa, erityisesti oma, mutta myös muiden vaikeneminen, koska useimmiten se tapahtuu silloin, kun ei todellakaan pitäisi.
—–
Tiimipalaveri, ”onks kellään mitään ajatuksia tästä?” On mulla, mut en sano ääneen, kun en oo satavarma mun ajatuksista tai en tiedä onko ne hyviä. Mitä jos noi muut ei tykkääkään…? Mä oon vaan hiljaa, enkä sano mitään.
NO ENTÄ SITTEN, JOS NE EI TYKÄNNY?????? MITÄS HELVETIN VÄLIÄ SILLÄ ON, SE IDEA EI JÄÄNY AINAKAAN TUKEHTUMAAN SUN PÄÄN SISÄÄN? Vaikkei se aina oo maailman paras idea niin vähintä, mitä ihminen voi sille idealle tehdä, on päästää se ulos.
—–
Hän kohteli mua huonosti, niin huonosti, että mulle jäi fyysisesti JA henkisesti paha olo – todella helvetin inhottavan kamala olo. Mutta mä olin hiljaa. Tulin Alisalle ja Reetalle, Marttakin tuli sinne. Kerroin mimmeille tilanteesta ja purskahdin itkuun. Hälle en sanonut mitään ja nyt musta tuntuu pahalta vielä parin viikonkin jälkeen. Tajusko hän, että hän sai mut tuntemaan näin? Tajusko hän, että se ei ollu ok? Tajusko hän ylipäätään, että mä en halunnut sitä? Sanoinko mä sitä? Sanoinko mä sitä selkeellä suomen kielellä? Kerroinko mä edes jälkikäteen?
En tietenkään. Mä olin hiljaa. Miksi? En todellakaan tiedä, kai siihen liittyy erinäisiä häpeän tunteita. Ja kyllä, kyllä vituttaa. Edelleen. Minkä helvetin takia vaikenin silloin, kun mun ei todellakaan olis pitänyt?
—–
Me riideltiin. Otettiin ihan tyhmästä jutusta ihan liian kovaa yhteen. Keskustelu jäi kesken ja sopua ei syntynyt. Mitä me tehtiin? Me oltiin hiljaa. Me pidettiin 3 kokonaista viikkoa mykkäkoulua.
Niinpä. Sinä ja minä, fiksuiksi nuoriksi kehutut ylioppilaat, aikuistuvat ihmiset. Mykkäkoulua. Molemmilla olis kyllä ollut sanottavaa, mutta me päätettiin olla hiljaa – kolme viikkoa. Niin typerää, niin turhaa, niin kivuliasta.
—–
Kun sulla on idea, päästä se ulos. Kun sua kohdellaan väärin, sano se ääneen. Kun te riitelette, puhukaa se läpi. Puhukaa se, puhukaa se ja puhukaa se. Älkää olko hiljaa.
Ihminen on viisas, ihminen on osaava ja ihminen pystyy moneen. Kaikkien muiden ihmisten ajatuksia yksikään ihminen ei kuitenkaan pysty lukemaan. Ihmisen täytyy avata suunsa, ilmaista itsensä ja kertoa, miltä tuntuu ja mitä ajattelee.
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta aina ei oo kameraa mukana. Ja noh, dialogin käymisen kannalta ne sanat on myös kohtalaisen suuressa avainasemassa. Tinderissä voit skipata sanat ja lähettää hassun GIFin, mutta sekään ei usein kauheen pitkälle kanna.
Sanoilla voit ilmaista, vaikuttaa, voittaa, pysäyttää, satuttaa, pelastaa, saada kylmät väreet aikaan, herättää tunteita, muuttaa maailmaa.
Sanotaan, että teot ratkaisee, mutta useimmiten myös sanat on ratkaisu. Älä ole hiljaa.