4:40 likobussissa uninen tunnelma. Mua ei väsytä. Tai ehkä väsyttää, mutta kroppa ei osaa käsitellä sitä tunnetta, kun mieli on jo niin vahvasti aamussa ja varsinkin illan puheenjohtajapaneelissa. Viimeinen paneeli. Näytön paikka. 300 ihanaa lukiolaista. Mä haluun tehdä tän teille. Ei mun vaalit, MEIDÄN vaalit.
Meditoin tänään aikaisemmin. Keräsin rohkeuteni ja hymyilin peilille. Mä en aio esittää mitään. Tää on minä ja muut päättää riittääkö se. Oon valmis teijän kysymyksille, huolille ja haaveille, jutellaan, tutustaan, ollaan ystäviä. Sinä ja minä. Me. Tuu ja tee paikkasi mun sydämeen.
Vieressä unten maille vaipunut ystävä. Toisellakin puolella. Takana. Viistossa. Edessä tuo ihana ensimmäiseen liittokokoukseensa matkaava delegaatti. Ei hätää. Me pidetään susta huolta.
Romantisoin tän hetken tekstiin. Jätän sen mieleen. Julkaisen sen nettiin. Näille hetkille ja ihmisille mä elän. Me ollaan yhdessä. Sydän.