Huom! Teksti on karrikoitu turhautuneen varapuheenjohtajan vuodatus, joka ei edusta todellista henkilökohtaista kantaani eikä Suomen Lukiolaisten Liiton kantaa Suomen valtion koronatoimiin.
Sinä. Sinä se olet. Sinua minä aion syyttää kaikesta, sillä minua sattuu ja olen rikkinäisen vihainen.
Korona ei ole sinun syysi, mutta se, miten toisen aallon tultua valtiovalta on toiminut, on. Se on sinun vikasi. Toisesta aallosta tiedettiin etukäteen. Toimet sen hidastamiseksi eivät ole olleet riittäviä. Matkustusrajoitukset eivät kiristyneet heti tilanteen muututtua jälleen pahempaan suuntaan, vaan tartuntojen käännyttyä nousuun matkustusrajoituksia peräti höllennettiin. Ravintolojen aukioloaikaa ei tiukennettu. Tapahtumarajoitukset ja niihin liittyvät ohjeistukset jäivät lieviksi ja laihoiksi. Valtiovalta ei ottanut tilanteesta tarpeeksi tiukasti otetta heti, kun tartunnat kääntyivät uudelleen nousuun. Vastuu siirrettiin kansalaisille ja työnantajat, tapahtuma-ala ja monet muut tahot laitettiin kuseen. Kaikki joutuivat alkaa tekemään pohdintoja tapauskohtaisesti jokaisesta kokoontumisesta ja punnitsemaan etätoimimisen vaihtoehtoja, kun samalla pohdinnassa on ihmisten hyvinvointi etäillessä ja toisaalta tartuntariskin ottaminen kokoontuessa. Jokainen päätös toimia joutui suurennuslasin alle ja oli potentiaalinen mainekriisi.
Siksipä sinä, Suomen valtio, saat nyt kuulla kunniasi, kun kerron, mitä perselysi on minun kannaltani tarkoittanut. Minä työskentelen päivätyönäni Suomen Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtajana vastuullani järjestösektori. Se tarkoittaa, että olen vastuussa Lukiolaisten aktiivi- ja piiritoiminnasta sekä opiskelijakunta- ja tapahtumatoiminnasta. Pestiäni kestää yhden vuoden, tammikuusta 2020 joulukuuhun 2020. Kun hain pestiin, hain, koska sydämeni hyppii rinnastani ulos ja kehoni valtaa lämpö, pelkästään ajatellessani Lukiolaisten tapahtumia. Myös piirien ja aktiivien kanssa toimiminen innosti valtavasti, ihmisten takiahan teen käytännössä kaiken, mitä ylipäätään teen. Minä elän ihmisille.
Vuosi 2020 vei minulta tapahtumat ja suurilta osin myös ihmiset. En ole saanut olla se varapuheenjohtaja, joka on niin lähestyttävä, että ensikertalainenkin uskaltaa tapahtuman päätteeksi lähtiessään tulla halaamaan. En ole päässyt kehittämään tapahtumia ja niiden tulevaisuutta toivomallani tavalla – sillä tavalla, jolla haaveilin ja lupasin, kun minut valittiin. Ainutlaatuisista ainutlaatuisin vuoteni muuttui täysin, ja siitä olen sietämättömän harmissani – jopa vihainen, ainakin katkera. Aivan helvetin katkera. Viime kädessä en kuitenkaan ole eniten harmissani omasta puolestani, vaan aidosti eniten minua raivotuttaa rakkaimmista rakkaimman liittohallituksemme puolesta. Rakkain, viisain ja vahvin liittohallituksemme, jolle valtiovalta haistatti pitkät paskat. Liittohallituksemme, joka koostuu tuoreista ylioppilaista, todella nuorista ihmisistä, joille sinä kusipää, Suomen valtio, siirsit vastuusi tehdä päätöksiä ja se on aivan helvetin epäreilua. Heidän unelmien vuotensa pilattiin, kun heidät laitettiin tekemään päätöksiä paskoihin ja epäselviin rajoituksiin ja ohjeistuksiin nojaten. He eivät ansainneet sitä. Heidän ei olisi pitänyt joutua kantamaan vastuuta, joka kuuluu sinulle. Sinä kohtelit heitä ja kaikkia aivan helvetin epäreilusti ja epäonnistuit tehtävässäsi suojella Suomen kansaa. Haista vittu. How dare you?