Hei typerä mies,
Astuin samaan junaan kanssasi Tikkurilassa keskiviikkoiltana. Nuokuit penkissäsi, koska olit ilmeisen humalassa, ainakin hajusta ja jaloissasi lojuneesta kassista (täynnä tölkkejä) päätellen. Istuin sinusta seuraaville penkeille. Olin matkalla rakkaan ystäväni luo ennen äärimmäisen tärkeää ja kenties elämääni käänteen tekevää viikonloppua.
Tikkurilan jälkeen kaksi konduktööriä tarkasti matkustajien liput asianmukaisesti. Sinulla ei ilmeisesti ollut alennustodistusta alennuslippuusi. Sait sen konduktööreiltä anteeksi, mutta he kehottivat sinua muistamaan sen seuraavalla kerralla, koska luonnollisesti alennuslipun kanssa kuuluu näyttää alennukseen oikeuttava todiste.
Konduktöörien poistuttua päätit alkaa kovaäänisesti kritisoimaan konduktöörien toimintaa, korkkasit oluen (mikä ei muuten ole junassa sallittua, kuten varmasti ymmärsit konduktöörien asiasta mainittua sinulle) ja lopulta aloit monta minuuttia kestäneeseen monologiin, jossa julistit tapahtunutta vääryyttä. Monologissasi käytit n-sanaa, viitaten tummaihoisiin konduktööreihin, ainakin kymmenen kertaa. Kuuntelin musiikkia ja kirjoitin viikkokysymyksen vastausta tietokoneellani. Aikani kuunneltuani kyllästyin, kun en voinut vaimentaa sinua edes laittamalla musiikkia kovemmalle. Otin luurit pois päästäni, käännyin olkani yli ja pyysin ”arvon herra, jos mitenkään voisitte olla toistelematta tuota äärimmäisen sopimatonta sanaa ja käyttää hieman sivistyneempää kieltä niin arvostaisin suuresti”. Suutuit minulle ja aloit kertomaan kuinka vähäpätöinen ihminen olen, kun en ole tutustunut Pariisin ilmastokokouksen raporttiin (toki varmistamatta tietotaitoani asiaan liittyen) ja ryhdyit seuraavaan monologiin, jossa kritisoit minua, konduktöörejä, kanssamatkustajia, ihmiskuntaa, maahanmuuttoa, ilmastokokousta ja jonka päätit sanoin ”niin, että kyllä minä kuule pistän takaisin, jos minulle aletaan.” Vastasin ”arvon herra, kun siitä ei nyt ole kyse, vaan pyysin, että käyttäisitte hieman sivistyneempää kieltä”, jonka jälkeen jatkoit uhoamista ja kritisoimista.
Huomattuani, että olet erittäin typerä ja että kanssasi on turhaa keskustella, laitoin luurit takaisin korville ja palasin tehtäväni pariin. Muut matkustajat kehottivat sinua vaikenemaan useampaan otteeseen ja eräs nainen kävi etsimässä konduktöörejäkin, mutta heitä ei löytynyt.
Jossain kohtaa vihdoin lopetit ja pienen tovin jälkeen jopa totesit: ”Oon pahoillani nyt, jos jotakuta häiritsin”.
”Sietää ollakin”, ajattelin, mutten enää lähtenyt keskustelemaan kanssasi.
Toivottavasti sinua hävettää – tuskin, mutta toivon niin.