Istun tai oikeastaan röhnötän uuden kotini uudella – tai siis jonkun vanhalla – sohvalla. Ensimmäisenä päivänä joulukuuta alkoi vuokrasopimus ja remontti. 26 päivää myöhemmin olen ehtinyt nukkua kodissani jo ainakin viisi yötä tai ehkä enemmän? En oo ihan varma. Osa nukutuista öistä onkin oikeastaan päiviä. Tänään pääsin töistä aamulla 7:30, tulin kotiin ja nukuin viiteen asti. Uudessa kodissani. 70-luvun kerrostalossa Vantaan Myyrmäessä. Tässä vain noin 100 metrin päässä siitä talosta, josta äiti ja isä lähtivät ajamaan Jorviin 18.5.1999 aamuyöllä, kun ilmoitin tulostani. Pahamaineinen Vantaa ja vielä Myyrmäki, täällä on mun koti – taas. Tässä on hyvä.
Koti. Koti on niin erikoinen käsite. Joulupyhien aikana somessa pyörii miljoona stooria täynnä kuvia, joissa ihmiset ovat palanneet ”kotikotiin” perheen luo. Koti. Kotikoti. Kotiin, siihen paikkaan, kai kuuluisi liittyä paljon tunteita – rakkautta, lämpöä, turvaa ja niin edelleen. Kotona kai kuuluisi tuntua siltä, että tänne kuuluu ja täällä on hyvä. Mun koti hajosi helmikuussa 2013, kun äiti ja iskä erosi. Sen jälkeen osoitteita on ollut yli yhden käden sormien määrän, mutta koti ei enää oo ollut mikään paikka. Koti on ollut ihmiset ja yhteisöt.
Nyt mulla on paikka, johon vain mulla on avaimet ja jonka ovessa lukee vain mun sukunimi. Ehkä tästä tulee mulle se paikkaversio kodista taas. Siihen asti ja varmaan sen jälkeenkin aion kuitenkin olla kotona ihmisten luona – yhteisössä, jossa on hyvä. Jännitys tiivistyy, mistä vois olla kyse? Piupaupoks – vastauksia on vaan yks. Suomen Lukiolaisten Liitto. Ei lisättävää. KIITOS. Hempeilen maailman parhaasta järjestöstä sitten joskus toiste.
Kaikki tavarat ei oo ihan vielä paikallaan, mut mua ei haittaa, ja mä oon ainoo, joka täällä asuu. Nyt mä röhnötän tässä sohvalla ja kuuntelen toista päivää putkeen pelkästään Robinia. Joulukin oli ja meni, mut mä oon vaan ollut töissä yöt ja meen vielä ens yökskin. Ei joulukaan oikeen oo mikään juttu, jos ei oo sitä ”kotikotia”, jossa ehjä perhe odottaa. Aattona ennen duunia kävin äitillä hakemassa pyykit ja näin ilosen 4-vuotiaan Islan ja sit kävin vielä famon ja fafan luona syömässä kinkut sun muut. Se oli mun joulu ja se oli ihan tarpeeks.
Ens viikolla on uusivuosi ja se on mulle ainakin paljon tärkeempi.
Hmm… Jaksankohan vielä kirjottaa ennen uuttavuotta? Noh kattellaan. Nyt mä kehitän itelleni jotain safkaa mun uudessa keittiössä.