On jo elokuu, oikeastaan reilun viikon päästä jo syyskuu. Loppukesän lämpö, saariston tuoksu ja puhtaan luonnon äänet ovat käsilläni tässä hetkessä.
Koko alkuvuoden on luvattu kattella “sitten syssymmällä”, niin, kohta pitäs varmaan sit kattella. Ja niin aionkin, tuntuu, että alan olla valmis syksyn katteluihin – kuva alkaa kirkastumaan ja visio näyttää selkeältä. Oonhan mä aavistanut, haaveillut ja oikeastaan tiennytkin jo pitkään. Aika alkaa tuntumaan hyvältä. Pikkuhiljaa.
Mut vielä mä istun laiturilla, annan viilenevän kesätuulen hulmuttaa mun hiuksia ja Elisaaren lomailijoiden veneen liplattaa ohi, enkä tee tai mieti mitään, mikä ei tunnu hyvältä.