Hyvät ystävät, tämä on jäähyväiskirjoitukseni Suomen Lukiolaisten Liitolle, jonka tahtiin olen hengittänyt vuodesta 2016 alkaen. Sisältövaroitus: siirappisia kliseitä, suuria tunteita. 1720 päivää sitten Japanissa oli maanjäristyksiä, Paavi Fransiscus vieraili Kreikan Lesboksen saarella ja Lahden Lyseon lukiolla starttasi Water-opiskelijakuntafestivaalit. 1720 päivän aikana muun muassa Donald Trump valittiin presidentiksi, somessa räjähti #metoo-kampanja, Prince Harry ja Meghan menivät […]
Päiväkirja
Katkera kirjeeni sinulle Suomen valtio
Huom! Teksti on karrikoitu turhautuneen varapuheenjohtajan vuodatus, joka ei edusta todellista henkilökohtaista kantaani eikä Suomen Lukiolaisten Liiton kantaa Suomen valtion koronatoimiin. Sinä. Sinä se olet. Sinua minä aion syyttää kaikesta, sillä minua sattuu ja olen rikkinäisen vihainen. Korona ei ole sinun syysi, mutta se, miten toisen aallon tultua valtiovalta on toiminut, on. Se on sinun […]
On ihan helvetin vaikee kirjottaa
Sisältövaroitus: masennuksen aiheuttamaa toksista ajatuksenvirtaa Tai puhua. Oon jossain ihmeellisessä itteni kyseenalaistamisen loopissa. Kavereitten viattomat heitot osuu jostain syystä poikkeuksellisen uppoavasti ihon alle. Paha mieli ta huono fiilis itestä iskee tosi usein ja tosi arkisesti. Punnitsen ja tasapainottelen, mutta varmuutta ei tunnu löytyvän. “Kuuluisko tästä olla paha mieli vai ylireagoinko mä? Oonkohan ärsyttävä, jos kysyn?” […]
Celina
Sisältövaroitus: mielenterveysongelmat, itsemurha Me tavattiin lukion ekana päivänä. Ensimmäiset nimikierrokset, tutustumispäivät ja muutamassa päivässä meistä tuli ystävät. Meidän ystävystyminen tapahtui nopeasti ja luontevasti. Oltiin kaks isoa persoonaa, äänekästä viihdyttäjää, ymmärrettiin toisiamme hyvin. Aika nopeesti löydettiin myös yhteisiä elämän kipukohtia. Kerroit mulle sun taustoista ja kipeistä muistoista. Paikattiin toistemme haavoja puhumalla ja vauhdikkaalla vapaa-ajalla. Siihen aikaan […]
Ristiaallokossa?
Koko kevään on ollu vaikeeta vaan tarttua kynään ja alkaa kirjottaa. Ensin oli työstressi ja muut, mut sen jälkeen on ollut muuten vaan hankalaa. Kaipaisin kai enemmän sellasta rutiinia, et säännöllisesti pysähtyis ajattelemaan ja sit ehkä puhumaan tai siis kirjottamaan keloja auki. Keloja nimittäin on ja paljon. Katotaan, mistä kaikesta jaksaa kirjottaa, mut ainakin tärkeitä […]
Suihkussa pohdittua
Onhan tää nyt kestänyt, mut nyt alkaa vihdoin tuntua, et osaan keskittyä itteeni ja tunnistaa omia tarpeitani myös kaupungissa. Lapin reissun jälkeen enimmäkseen ahdisti, koska olin siellä saanut ajateltua ja hengitettyä – pysähtyä tärkeiden asioiden äärelle ja kelailtua, mut ei ollut tilaa toimia niiden tunnistettujen ongelmakohtien korjaamiseksi. Nyt on vähän kiire ja stressi hellittänyt niin […]
Mikä, millainen ja kuka Emmi?
Eilen, kun huristelin Ylläkseltä Levin kautta Rovaniemelle, mulla oli autossa pari tuntia hyvää aikaa käydä vähän keloja läpi. Rupesin miettimään, et mitkä asiat on sellasia, joihin oikeesti haluun keskittyä ja mitä asioita kaipaisin lisää tai toisaalta mitä en kaipais sitten yhtään. Musta tuntuu, et oon viime aikoina hukuttautunut puhelimen ja tietokoneen selailuun ja uusien hommien […]
Autenttisia keloja, joita pohdin Lapissa
Haluun tunnistaa mun omat rajat. Suhde omaan työhön. Mitä mä kaipaan? Haluun olla ilman puhelinta. Miks koulutus- ja tapahtumatarjonnan uudistus stressaa niin paljon? Keitä mä kaipaan? Oonko valmis ihastumaan? Mun ihmiset, ne on niin tärkeitä. Mikset mee jo pois? Mitä kaikkea haluisin käydä läpi terapiassa? Tarviin uusia soittolistoja! Haluun lukea mun kavereiden blogit! Yliopisto ja […]
Tunturissa tuntemassa
Minä ja hiljaisuus täällä kaukana kotoa, kaukana kaupungista, kaukana kaikesta. Pakenin Lappiin rauhoittumaan. Täällä tunturissa kukaan ei voi vaatia multa mitään. Tuhat kilometriä etäisyyttä kotiin ja arkeen, sen se kai vaatii, että voin istua yksin nuotiopaikalla ilman autojen ääniä, puhelinsoittoja, palavereja, velvollisuuksia. Luminen luonto toukokuussa varistelee sopivasti pois arkisuuden ja normit, odotukset ja suorittamisen. Täällä […]
Improbatur-lehden kolumni: Miltä silloin tuntuu, kun ei tunnu hyvältä?
Teksti on alunperin julkaistu Improbatur-lehden numerossa 2/2020. Silloin kun epäonnistuu, tulee feidatuksi, viaton huulenheitto ymmärretään väärin tai ei pysty täyttämään omia tai muiden odotuksia, saattaa tuntea olevansa arvoton. Epämiellyttävä tunne tulee ja hankaloittaa hyviin asioihin keskittymistä. Mieltä varjostaa tunne omasta kelvottomuudesta. On todella inhottavaa, kun unohtaa, mitä hyvää itsessä on tai missä on hyvä. Itsensä […]