Koskaan muutoin en sitä tunne. Muuten olen melko onnellinen, enkä juurikaan tunne olevani yksinäinen, mutta aina silloin, kun pyykkään ja annan puhtaiden lakanoiden unohtua olohuoneeni pöydän tuolien, parvekkeen oven, sohvan ja muiden viritelmien päälle kuivumaan yön ylitse, ja aamupäivällä ryhdyn niitä viikkaamaan, silloin kiljuessani kilpaa Lady Gagan kanssa kurkku suorana, silloin olen hetken yksinäinen. Lakanan […]
Päiväkirja
Rikkinäinen turhautuminen – vittu
Istun yhdessä elämäni tärkeimmistä paikoista. Callen ja Maggin Marisan vieressä. Lill Limpan, Står Limpan, Sågudden, Kalvholmen ja muut. Aivan kaikkien saarien ja luotojen nimiä en muista. Hillitsemättömältä tuntuva kiukku puskee syvältä sisältäni. Rikkinäinen turhautuminen purkautuu kyynelinä poskilleni. Lapsuuteni maisema on se, jossa jonkun tutun tuttu lyö minua paistinpannulla kasvoille. Lapsuuteni maisema on se, jossa joku […]
Ajaton kuolevaisuus – vain tuhkaa
Silmän kantaman rajamailla sumeneva rantaviiva ja äärettömiin kantava horisontti. Meren tuoksu ja historian hienontama santa. Muistan taas, miten pieni olenkaan. Viimeöinen virheeksi nimittämäni tietoinen valinta muistuttaa minua ihmisyyden yksinkertaisuudesta ja typeryydestä. Moraalikäsitykset, mielenterveys, ahdistus, tunnelukko, itsensä huijaaminen – absurdius ja abstraktius. Ihmisyys on solmuton lankakerä, jota emme saa siltikään auki. Sattumien summa on alku ja […]
Älä käännä niitä noin nopeasti
Kello ei ole tullut vielä seitsämääkään, kun olen jo kynän varressa. Olet vierelläni. “Älä käännä niitä noin nopeasti”, mumiset unisena, kun hapuilen puhdasta sivua. Olet taas siinä. Palasit illalla luokseni Hollannista. Kihartuvat brunetit hiuksesi reunustavat kasvojasi. Ylläsi on minun paitani. On mieltä rauhoittavaa, että olet taas siinä. Voin olla huoleti. Olethan sinäkin? Sillä täällä olet […]
43 tuntia
Viimeksi, kun kirjoitin, kirjoitin siitä kuinka huusimme Eduskuntatalon edessä. Nyt kirjoitan siitä, mitä sen talon sisällä tapahtuu seuraavan 4 vuoden aikana. Tai jotain sinne päin. Mä kävin äänestämässä tiistaina. Ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä. Lähin kotoa äitille syömään ennen työyötä. Kun mä lähin kotoa, en ollut vieläkään varma, ketä äänestän. Mä tein ainakin 4 eri vaalikonetta, tutustuin […]
”Haloo Eduskunta!”
…me huudettiin tänään Eduskuntatalon edessä. Mun hymy on vieläkin korvissa – niin, että poskiin sattuu. Tänään koin jotain uskomatonta, ainutlaatuista ja ikimuistoista. Tänään me kokoonnuttiin yhteen nuorten kanssa, Suomen opiskelijajärjestöt, muita nuorisojärjestöjä, opiskelijoita, nuoria, maailman muuttajia. Me taisteltiin #maksuton2aste-kansalaisalotteen puolesta ja pakotettiin kansanedustajat kuuntelemaan meitä. Me kokoonnuttiin ja näytettiin nuorten voima. Mun elämän ensimmäinen mielenosoitus […]
Hiljaa
Toisinaan toivon, että osaisin joskus olla hiljaa – mutta oikeastaan enemmän kai toivon, etten osaisi ollenkaan ikinä koskaan missään olla hiljaa. Ihmiset harrastavat sitä, että asioista vaietaan. Toiset asiat on salaisuuksia. On asioita, joista pitää vaieta. Mutta useimmiten ei kannata. Mua henkilökohtaisesti silleen oikeen syväluotaavasti vituttaa, erityisesti oma, mutta myös muiden vaikeneminen, koska useimmiten se […]
Lauri
Lol. En jaksanut kirjottaa ennen uuttavuotta. It is, what it is, bro. Vuosi vaihtui. Järjestökentän ihmisille se tarkottaa usein myös jonkun luottamuspestin alkamista ja/tai loppumista. Uusivuosi on myös aina se hetki, kun joistain ihmisistä täytyy päästää irti – jossain määrin. Kun ihmisten yhteinen luottamustoimi loppuu, tiet vie helposti erilleen, koska velvollisuudet eivät enää tuo yhteen. […]
Koti
Istun tai oikeastaan röhnötän uuden kotini uudella – tai siis jonkun vanhalla – sohvalla. Ensimmäisenä päivänä joulukuuta alkoi vuokrasopimus ja remontti. 26 päivää myöhemmin olen ehtinyt nukkua kodissani jo ainakin viisi yötä tai ehkä enemmän? En oo ihan varma. Osa nukutuista öistä onkin oikeastaan päiviä. Tänään pääsin töistä aamulla 7:30, tulin kotiin ja nukuin viiteen […]
Kymmenes
Yhdentenätoista joulukuuta, kuukausi liittokokouksen jälkeen, haluan palata tähän. Minuun, ajatuksiini, kirjoittamaan. Kuukauden päivät ovat kuluneet. Ollakseni rehellinen – ensisijaisesti itselleni – en ottanut vaalitappiota kovin raskaasti. Kiitospuheessanikin pääsin sen sanomaan: vaaleissa ei ole häviäjiä. Vaaleilla saadaan paras lopputulos ja silloin kaikki voittavat. Ja samana päivänä minäkin voitin, tulinhan valituksi liittohallitukseen. Hassua, miten toisinaan tuntuu luontevammalta […]