Mä olin jotain 13, kun tajusin, että muurahaiset on sulle poikkeuksellisen tärkeitä. En vuosiin aatellut sitä kummemmin, muurahaiset vaan oli osa sun arkea. Taisin olla 17, kun sun toinen läheinen ihminen kertoi olevansa vähän huolissaan siitä, miten paljon aikaa ja rahaa sulla meni muurahaisiin. Siinä kohtaa tajusin, ettei normaali terve ihminen oo ihan niin intohimoinen muurahaisten suhteen kuin sinä. Välillä tuntui, että muurahaiset oli sulle ihmisiäkin tärkeämpiä.
En oikein osannut puhua asiasta – varsinkaan sulle. Kahteen ensimmäiseen kuukauteen siitä, kun olin tajunnut, en puhunut kenellekään. Mua hävetti, itketti ja ahdisti.
Silloin mun piti myös hakea sitä tapaa, jolla katsoin sua. Piti opetella näkemään sut inhimillisenä ja epätäydellisenä, mikä oli uutta meidän suhteessa. Olin aina ajatellut sun olevan virheetön, viisas ja vakaa. Silloin se iski märkänä rättinä kasvoille – huomasin, että sunkin harkintakyky pettää joskus.
Jossain vaiheessa, kun olin tarpeeksi sulatellut, uskalsin jo vähän puhua tästä. Juttelin kerran sun exän kanssa, te ootte hyvää pataa edelleen. Hää kerto mulle, että itse asiassa osatekijä teidän erossa oli nimenomaan muurahaiset. Sun exä ja minä ollaan usein juteltu siitä, miten tärkeetä on, ettei muurahaiset muutu pakokeinoksi arjesta. Ne voi olla hauskanpitoa ja sellasta, mutta ne ei koskaan sais olla prioriteetti yli ystävien tai perheen.
Nykyään ymmärrän sua paremmin. Ei muurahaisten ja sun suhde oo juuri muuttunut, mut mä oon alkanut ymmärtää, kun oon pikkuhiljaa oppinut hyväksymään sun inhimillisyyden ja epätäydellisyyden. Ei me vieläkään oikeen puhuta siitä – oon pari kertaa maininnut, että oon miettinyt, onkohan muurahaiset sulle ongelma. Joskus kerroit myös, että oot seurannut sun isän jalanjälkiä muurahaisharrastuksen pariin. Sun isällekin muurahaiset oli intohimo. Joskus lapsena sä jäit huomiotta, kun isä vaan keskittyi muurahaisiin. Se oli teidän perheen kipukohta.
Edelleen oon susta huolissani, mut en osaa auttaa. Oot mulle liian rakas ja opettelen edelleen näkemään sua epätäydellisenä. Hankalinta ei oikeestaan edes oo se, ettet ookaan täydellinen, vaan siitä omasta kiiltokuvasta ylitse pääseminen.
Muurahaiset kuulostavat niin harmittomilta. Nehän vain rakentavat kekoa… Usein ihmiset kuitenkin unohtavat, miten vahvoja muurahaiset ovatkaan. Kaikki ovat kuulleet siitä, että yksi muurahainen voi kantaa oman painonsa verran lastia. Vaikka muurahaiset ovat pieniä, niin sitten kun niitä on monta, ne ovat jo todella vahvoja.
Harmittomat muurahaiset. Huomaamattaan niihin voi hurahtaa niin, ettei enää tajua priorisoida oikein ja silloin saattaa satuttaa rakkaimpiaan.
Vitun muurahaiset.