Koskaan muutoin en sitä tunne. Muuten olen melko onnellinen, enkä juurikaan tunne olevani yksinäinen, mutta aina silloin, kun pyykkään ja annan puhtaiden lakanoiden unohtua olohuoneeni pöydän tuolien, parvekkeen oven, sohvan ja muiden viritelmien päälle kuivumaan yön ylitse, ja aamupäivällä ryhdyn niitä viikkaamaan, silloin kiljuessani kilpaa Lady Gagan kanssa kurkku suorana, silloin olen hetken yksinäinen.
Lakanan viikkaaminen yksin on paljon hankalampaa kuin toisen kanssa. Siinä hetkessä se kulminoituu, kun mietin sinua ja Lady Gaga osaa sanoittaa sen hetkellisen paineen rintalastassani. Silloin kaipaan luoksesi kauas kotoa, vaikka tiedän, ettei pitäisi.
Omassa asunnossani aikuista larpatessani, unohdun hetkeksi olemaan naiivi ja sinisilmäinen. Rojahdan kankuilleni keskelle olohuonetta ja annan kyynelten kastella vastapestyn huuhteluaineen tuoksuisen lakanan. Muuten en ole yksinäinen, mutta toisinaan tunnen niin hetkissä. Lakanoiden viikkaaminen ja Lady Gaga ovat heikot kohtani.
Jostain syystä olen kuitenkin pessyt lakanoita viime aikoina poikkeuksellisen paljon. Merkillistä, ellen sanoisi.